Charles Rolls & Henry Royce

Frederick Henry Royce (1863-1933)

Frederick Henry Royce oli myllärin poika Alwaltonista läheltä Peterboroughta ja hänellä oli kaikin puolin hyvin vaikeaa elämänsä alkuvaiheessa. Royce aloitti työnteon 10-vuotiaana myymällä sanomalehtiä W H Smith Bishopsgaten sekä Clapham Junctionin alaisena.

Hän jätti kuitenkin lehtien myynnin aika pian ja löysi ensimmäisen "oikean" työpaikan oppipoikana The Great Northern Railway yhtiössä Peterboroughissa. Hän oppi työssään mekaniikan perusasiat. Vapaa-aikanan hän opiskeli vieraita kieliä, algebraa sekä sähköoppia.

Kolme vuotta myöhemmin Royce vaihtoi työpaikkaa Leedsiläisyhtiöön, joka valmisti koneistustyökaluja. 54 tuntisen työviikon palkka oli vain 11 shillinkiä (55 penceä nykyrahassa).

Seuraavaksi Royce muutti Lontooseen. Itseopiskelu sähköopissa takasi paikan sähkövalaisimiin erikoistuneessa yhtiössä.

Lontoosta Royce muutti 19 vuotiaana Liverpooliin, jossa työskenteli teknisenä neuvonantajana Lancashire Maxim sekä Western Electric Company yhtiöissä.

Kolme vuotta myöhemmin Royce perusti yhtiön yhdessä A E Claremontin kanssa Cooke Streetille Manchesteriin. Yhtiön pääartikkeleita olivat sähkövalaisimet, generaattorit (dynamot) sekä nosturit. Roycen päättäväisyys menestyä johti tilauskirjojen täyttymiseen, sekä yhtiön hyvään menestykseen vuosituhannen vaihteessa. Kaikki tämä oli uskomaton saavutus ihmiseltä, joka oli aloittanut käytännöllisesti katsoen tyhjästä.

Merkittävä käännekohta oli kuitenkin vielä vasta tulossa. Tämä tapahtui, kun Royce osti käytetyn ranskalaisen Decauville auton, jolla hän ajeli kotoaan tehtaalle ja takaisin. Hän huomasi, että auto oli vaikea käynnistää, se ylikuumeni masentavan säännöllisesti, tärisi, oli epäluotettava. Auton sytytysjärjestelmä oli tehoton, mikä luonnollisesti harmitti Roycea eniten, koska hän oli erikoistunut juuri sähkölaitteisiin.

Lopulta Royce kyllästyi autoonsa niin pahasti, että vain muutaman päivän kuluttua auton hankinnasta hän kertoi yhtiökumppaneilleen rakentavansa kolme itse suunnittelemaansa 2-sylinteristä autoa. Näistä ensimmäinen, Roycen itsensä rakentama, 10 H.P. auto näki päivänvalon keväällä 1904. Auto oli menestys kaikin puolin: se käynnistyi helposti, moottori kävi tasaisesti, se oli nopea sekä erittäin luotettava. Tästä vakuuttuivat kaikki he, jotka näkivät auton, tai olivat sen kyydissä.

Charles Stewart Rolls (1877-1910)

Charles Rolls syntyi aristrokraattiseen perheeseen. Hän oli Lordi ja Lady Llangattockin kolmas lapsi. Tuolloin ei aristrokraattien jälkeläisten edellytetty tekevän töitä ja niin Rolls, kuten muutkin aristrokraattipojat, elelivät ylellisyydessä vailla huolia.

Charles sai koulutuksensa Etonin sekä Cambridgen yliopistoissa. Hänen mieltymyksensä mekaniikkaan johti lopulta mekaaniikan insinöörin, sekä niihin liittyvien tieteiden tutkintoihin. Cambridgessa olleessaan hän kiinnostui alkamassa olevaan moottoriteollisuuteen.

Rolls matkusti isänsä kanssa Ranskaan ja toi paluumatkalla mukanaan Peugeot 3 3/4hp mallin, josta tuli pian hyvin tunnettu Charles Rollsin ohjaamana; se oli ensimmäinen Cambridgessa nähty auto! Kun Charles ajeli autolla kotoaan Monmouthiin, matka kesti kaksi päivää sisältäen lukemattomia tunteja tienvarressa autoa korjatessa.

Cambridgesta lähtiessään Charles Rolls oli luultavasti Englannin kokenein ajaja. Hän antoi taidonnäytteen voittamalla näytöstyyliin maan ensimmäisen 1000 mailin (1600 km) kestävyysajon, jonka järjesti Sir Alfred Harmsworth. Rolls voitti ajon sellaisella ylivoimalla, että tästä saavutuksesta lyötiin myöhemmin kultamitali hänen kunniakseen!

Vuonna 1902 Charles Rolls ryhtyi myymään autoja omassa liikkeessään nimeltä C. S. Rolls and Co. Liikkeestä tuli pian maan johtavin autotoimittaja. Muutamia kuukausia liikkeen perustamisen jälkeen Rolls ylipuhui Claude Johnsonin tulemaan yhtiökumppaniksi. Johnson oli tunnettu järjestämistään moottoritapahtumista ja hän oli myös Royal Automobile Clubin (RAC) ensimmäinen sihteeri.
Myöhemmin, vuonna 1903, Charles Rolls rikkoi autojen nopeusennätyksen tuloksella 93 mph (150 km/h) Phoenix Parkissa Dublinissa ajokkinaan tällä kertaa Mors 80 HP.

Charles Rollsilla oli kaksi tavoitetta:
- ensiksi hän halusi nimensä liittyvän autoihin samalla tavalla kuin Chubb´s liittyi kassakaappeihin, tai Steinway´s liittyi pianoihin
- toiseksi hän halusi löytää Brittiläisen auton, joka olisi vähintään yhtä hyvä, tai ehkä jopa parempi kuin ulkomaalaiset autot, joita hän sillä hetkellä myi.
Rolls olisi todennäköisesti epäonnistunut kummassakin tavoitteessaan, ellei Henry Edmunds, Royce Ltd:n osakkeenomistaja olisi kertonut Henry Roycen uudesta 2-sylinterisestä autosta. Rolls päätteli, että kyseinen 2-sylinterinen auto olisi yhtä äänekäs ja tehoton kuin sen 2-sylinteriset kilpailijat.

Historiallinen tapaaminen Manchesterissa

Edmunds onnistui taivuttelemaan Rollsin matkustamaan Manchesteriin, jossa nämä kolme miestä tapasivat Midland Hotellissa Manchesterissa 4 toukokuuta 1904. Tapaaminen oli menestys! Rolls kokeili autoa ja ihastui siihen sydämensä kyllyydestä (Rolls jälkikäteen kertoi Roycelle, että Royce oli mies, jota Rolls oli etsinyt vuosikausia).

Sopimuspaperit allekirjoitettiin nopeasti, mikä takasi Rollsille yksinmyyntioikeuden kaikkiin Roycen valmistamiin autoihin. Sekä Rolls että Royce ryhtyivät työntekoon oikein kunnolla ja pian rupesi syntymään eri malleja: 10 H.P. auto, 10 H.P. runko sekä moottori, 15 H.P. runko, 20 H.P. auto sekä 30 H.P. moottori, jotka kaikki esiteltiin Pariisin autonäyttelyssä joulukuun alussa vuonna 1904.

23. joulukuuta 1904 allekirjoitettiin Rollsin ja Roycen yhtiöiden välillä sopimus, jossa päätettiin kutsua kaikkia valmistettavia autoja nimellä Rolls-Royce ja näin yritys, joka valmistaisi maailman parhaita autoja, oli perustettu!

Epilogi

Myytti Rolls-Roycesta "maailman parhaana autona" elää edelleen.

Charles Rolls ei valitettavasti ehtinyt nauttimaan yhtiön menestyksestä montaakaan vuotta, koska kuoli traagisesti lento-onnettomuudessa Bournemouthissa 12. heinäkuuta 1910.

Royce jatkoi vielä vuosia yrityksen johdossa aina kuolemaansa saakka 22. huhtikuuta 1933.

Rolls-Royce tuotemerkissä usein tuona "väliviivana" tunnettu Johnson oli avainhenkilö yhtiön johdossa varsinkin Rollsin kuollessa vuonna 1910, sekä pian sen jälkeen Roycen hermoromahduksen aikana.

Näyttelytilat, joissa C S Rolls and Co aloitti Conduit Streetillä Lontoossa, olivat Rolls-Royce yhtiön käytössä aina vuoteen 1996 saakka.